Yli puoli vuotta on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen tänne jaksanut jotain sanailla.
Olen kärsinyt erittäin vahvasta ja painostavasta lyyrisestä krapulasta.
Tapahtumia on riittänyt ja paljon on ollut kerrottavaa, mutta en vaa ole osannut purkaa niitä sanoiksi.
Tai vitut. En oo vaa jaksanut kirjoittaa.
Tällä hetkellä vietän ehkä elämäni oudointa kesää. Hyvänä esimerkkinä siitä kerrotakoon se, että
olen ruskeampi kuin koskaan aikaisemmin ja olen viettänyt vähiten aikaa ikinä rannalla aurinkoa ottaen.
Kesään on mahtunut paljon tapahtumia, joista osa on pyyhkiytynyt pois muististani alkoholinhuuruisten
juhlien takia. Juurikin tämän takia ja ehkä myös silkasta laiskuudesta johtuen tästä blogista et pääse
lukemaan maittavia juoruja LekaRyhmän kesä kinkereistä, et saa tietoa meikäläisen erittäin vauhdikkaasta
matkasta Sunny Beachin bilehelvettiin (vai pitäiskö sanoa taivas?), etkä myöskään saa tietoa Summer Upin
bäkkärin, saatikka sitten jatkojen tapahtumista. Tämän blogin omistan ehkä elämäni suurimmalle rakkaudelle.
Ei, en puhu kossuvissystä. Puhun musiikista.
Se taisi olla vuos 2002, kun tarkkakuuloisimmat kuulivat suustani ensimmäisen kerran sanat: "Kohta tulee levy ulos"
Nyt vuos 2009 alkaa olemaan jo ehtoo puolella ja paskaakaan en ole saanut aikaiseksi.
Laiska, tyhmä ja saamaton niiku Putron Samuli aikanaan lauleskeli. Vuodesta 2003 työnimellä "ikuisuusprojekti" kulkenut
debyyttialbumini on soutanut ja huovannut edestakasin (lähinnä pakittanut) ja oikeestaa missään vaiheessa ei ole ollut edes
lähellä että saisin tuon pienokaiseni, silmäteräni pihalle koko kansan diggailtavaksi ja vihattavaksi.
Change has come, niiku Obama ois täällä.
En tiedä löytyikö se LoveHotellin sviitin karaoke-mikin äärestä, vaiko Lahdenkadun residenssin inspiraatiota nostattavista
"perusilloista", mutta nyt on miehessä motivaatiota ja inspiraatiota enemmän kun vuosien aikana yhteensä.
Summer Upin menestyskeikan inspiroimana uutta materiaalia on väsätty uskomattomalla tahdilla, laadusta tietenkin tinkimättä.
Normaalisti tässä vaiheessa ilmoittaisin levyn olevan ulkona alkutalvesta, mutta kun kyse on kuitenkin meikäläisestä en uskalla ilmoittaa
yhtään mitään. Erittäin suurella todennäköisyydellä vauhti hidastuu viimeistään masentavien syyssateiden saapuessa ja ikuisuusprojekti
siirtyy jälleen.
Yrkkä on kuitenkin kova niiku Jyrgenillä pilkun jälkee ja lupaan tehä kaikkeni, että liekki tekemiseen ei sammu ennen ku lätty on pihalla.
